Toukokuu 05
Tämä kissa on oikeasti villi,
petojen sukua siis sittenkin.
Tuntuu että kaikki huhtikuussa
opittu on toukokuussa unohdettu. No, ei sentään kaikki,
pyykkitelineessä roikkuviin vaatteisiin ei ole kertaakaan
koskettu, toisin kuin siiamilaisilla oli tapana kiikkua pyykeissä,
repiä niitä alas ja lopuksi kaataa koko teline.
Kynsiä kyllä teroitetaan kiipeilytelineessäkin,
mutta olohuoneen matto on sittenkin paras. Kirjahyllyyn on päästävä keinolla
millä hyvänsä. Tänään vedettiin verhotkin
alas.
Matot on jatkuvasti rutussa ja pöytäliinat lattialla, tähän
leikkiin kyllä osallistuu kaikki muutkin kissat. Juostaan ympäri
taloa, kerroksesta toiseen, mutkat suoriksi ja välillä spinnataan...
Sängyssä leikitään metsästäjää,
puremalla jalkoja peiton läpi, samalla murahdellen petomaiseen
tyyliin. Puremista on yritetty kaikin tavoin kieltää ja
ehkä se pikku hiljaa onkin jäämässä unohduksiin
... toivottavasti!
Syö kuin peto, mielellään myös
muiden suupalat ja on siinä tosi nopea. Pujahtaa salaman nopeasti
jääkaappiin heti kun kuulee sitä avattavan ja aina
onnistuu nappaamaan jotain mukaansa.
Heinää (ohraa) kasvatettiin varmuuden vuoksi
kissojen ulottumattomissa ja kun se sitten otettiin esiin (muka koristeeksi),
hävisi se kissojen vatsoihin saman päivän aikana.
Seuraava päivänä sitten pyyhittiin oksennuksia, keittiön
pöydältä, matoilta ja jopa Aune-kissan selästä.
Muuten Ofra on aivan ihana pikku söpöliini,
hellyyden kipeä ja kaikin tavoin seurallinen.
Tietokoneella töiden tekeminen on vaikeaa, kun Ofralle tulee aina silloin
tarve kertoa päivän leikeistä. Näytön edessä istuminen
on paras tapa saada huomiota, kursorin kiinni saaminen on myös kivaa ja
välilä on päästävä syliin, näppiksen kautta
tietenkin.
Muut kissat nukkuvat päiväuniaan, mutta Ofra ei malttaisi millään
lopettaa touhuamistaan.
Huhtikuu 05
Ofra tuli taloon Pitkänäperjantaina (25.3.2005). Pienokainen haettiin
Oulusta saakka.
Syntynyt 23.12.2004.
Sopeutuminen kolmen muun kissan kanssa sujui hyvin.
Vanhin kissoista Aune ei tainnut edes huomata että oli
saanut uuden pienokaisen. Wagner oli kaveria
seuraavana päivänä ja Aisha'kin
jo parin päivän sisällä.
Ensimmäiset yöt Ofra sai nukkua ihmisten
kanssa, kun isompien kissojen viereen ei vielä uskaltanut jättää.
Kovin äänekäs tämä neito
tuntuu olevan, leikkiessäänkin kiljahtelee ja ruoka-ajan
lähestyessä ääni senkuin kovenee ja monipuolistuu,
melkein on kuin Siiamilainen sisaruksensa.
Lihaa syö kuin villipeto ja kiipeilee mielellään.
Leikkii yhtenään yksin, leluilla ja toisten kissojen kanssa.
Kasvatuskodista mukaan saatu karvapala meni vahingossa imuriin, kun se kaivettiin
sieltä esiin, sillä piti leikkiä koko päivä.
Toinen rokotus (ensimmäinen oli annettu jo Oulussa)
käytiin hakemassa heti pyhien jälkeen. Eläinlääkärikin
oli aivan ihastunut pikku Ofrasta, oli kuulemma itsekin suunnitellut
bengalia.
Valjaita on jo muutaman kerran kokeiltu ja tänään
(9.4.) olikin sitten hyvä ilma käydä ihan oikeasti
ulkoilemassa, hyvin sujui.
Sielläkin oli kiva naukua ja talutushihnan päässä tutustuttiin
kotipihaan.
|